Nuorten menoa oli kuitenkin ihana katsella. Omista penkkariajeluista on kulunut jo muutama vuosi... Tai no, ehkä vähän enemmänkin. Silti jostain aivojen sopukoista tulee mieleen tuon tunnelmallisen päivän fiilikset. Vapaus ja uuden alun kihelmöinti.
Olen itse tavannut niitä läheisimpiä lukioaikaisia ystäviä vain muutamia viikkoja sitten. Aika voi näin tarkoittaa nuorille koko elämän kestäviä ystävyyssuhteita. Ei siis hullumpaa aikaa. Nenä kiinni kirjoissa seuraavat viikot ja sitten uurastus on ohi. Lykkyä koitokseen näillekin porukoille!
