Takapihan taikaa

Sateiselle pihalle tuijottaessani mieleeni tuli viime viikonlopun sää. Perjantai-iltana taivas näytti mitä kummallisimmalta. Oli pakko mennä ihastelemaan tarkemmin pilvien liikkumista, muotoja ja värien leikkiä.

 

Facebook on viime aikoina täyttynyt oikeista kevään merkeistä. Olen ihastellut kukkien kuvia, luonnossa liikkumisen sijaan. Lauantaina pääsin vihdoin itse peräti takapihalle asti. Grillin pesemisen lomassa tutkin myös kasvien heräämistä ja nappasin aamukasteisista kukista kuvia.

 

Ei mennyt kuin hetki, kun samat kukat peittyivät rakeilla.Tervetuloa Suomen kesä!

Afrikkalainen muoti

Afrikkalainen muoti herättää meissä varmasti hyvin erilaisia mielipiteitä. Perinteiset vaha- ja batiikkikankaista tehdyt asut näyttävät mielestäni aivan upeilta paikallisessa katukuvassa. Upeutta korostaa afrikkalaisten naisten tapa kävellä ja jopa seisoa ryhdikkäästi. Juhliin asut vaihtuvat usein vielä astetta ylellisimmiksi. Meille perinteiseen mustavalkoiseen yleisilmeeseen tottuneena afrikkalaisten kuvioiden ja värien runsaus voi kuitenkin välillä tuntua liian ylivoimaiselta. Ainakin minulle.

 

Telkkarista tuli äskettäin mielenkiintoinen tanskalainen dokumenttisarja Made in Afrika. Siinä kuvattiin hyvin globalisaation vaikutusta afrikkalaiseen muotiin. Matkailun yleistyminen, nettiyhteydet sekä sosiaalisen median kasvu heijastuvat myös muotiin. Afrikkalaiset printit ovat tulleet tutuiksi yhä useammalle ympäri maailmaa. Nuoret afrikkalaiset suunnittelijat ovat usein asuneet suuren osan elämästään ulkomailla ja kotiin palattuaan yhdistävät rohkeasti perinteistä ja modernia, afrikkalaista ja eurooppalaista muotia. Tuloksena on ennakkoluulotonta kulttuurien kohtaamista muodin kautta.  

 

 

 

  

 

 

 Nuorten muodissa näkyy jo selkeämmin erilaisten kulttuurien yhdisteleminen.

 

 

Afrikkalaisten kankaiden yksityiskohdat ovat aivan valloittavia. 

 

 

Suomessa on joskus vaikea kuvitella, mitä Afrikasta raahatulla kankaalla lopulta tekisi. Hillityimmät versiot ovat meillä päätyneet jokapäiväiseen käyttöön.

 

 

 

Minna Parikka sample sale

Must have - kengät totesi joku blogissaan jo vuosia sitten. Tähän on hyvä yhtyä. Aitoa Minna Parikkaa, klassikot sydännauhoilla. Ja mikä parasta, nyt ne ovat ihan omat!

Tätä ja paljon muuta oli tarjolla tänään Minna Parikan sample sale:ssa Kluuvissa. Hinnat olivat noin puolet alkuperäisestä ja jono sen mukainen. Ahdas pieni myyntikoppi täyttyi yhä uudelleen, eikä tilannetta helpottanut purkamattomat pahvilaatikot, joista myyjät kaivelivat tuskaisina eri kokoja ja oikeita pareja. Muutamat kengät jäi meidänkin työporukalta kauppaan odottamaan ehkä joskus löytyvää toista paria. Katsotaan soittavatko perään...

 

 Omien ostosten jälkeen oli vielä pakko stalkata työkaverien kenkien hiplaamista ikkunan takaa. Kyllä sieltä muutamia pareja näytti lähteneen myös mukaan. Hienoja!

 

 

 

Autoilun ihanuutta?

Olen viimeisten vuosien ajan hoitanut auton sisä- ja ulkopesun näppärästi työpaikan alakerrasta löytyvällä huoltamolla. Tänä keväänä kaikki tuntuivat yllättäen olevan liikkeellä samalla asialla, samaan aikaan. Hyvästi siis helppoudelle. Ei auttanut muuta kuin hurauttaa kodin lähettyvillä olevaan Neste aseman autopesulaan.

Voi onni ja autuus. Olin jo unohtanut kuinka karmea kokemus auton pesukopissa oleminen on. Törkeä meteli, auto heiluu ja itselläni nousee lähinnä tuskanhiki. Joitain vuosia sitten muistan olleeni samassa tilanteessa kuitenkin vielä pahemmassa tilassa. Paniikiksi sitä voi varmaan kutsua. Juonsi juurensa onnettomuudesta, jossa auto joutui jokeen ja vesi tulvi sisään. Pesupaikalla vesi pysyy onneksi auton ulkopuolella, mutta veden pyöriminen auton ikkunan takana ei silti tunnu kovin miellyttävältä. Ensi kerralla varaan ajan autopesuun ja odotan kiltisti vaikka muutaman päivän ajan saamista. Pesun aikana istun kahvia hörppien vaikka torilla.



Pakko sanoa, että puhdas ja kiiltävä auto on kuitenkin aika ihana!

 

Tänä vuonna koin myös toisen autoiluun liittyvistä epämiellyttävistä tilanteista. Jostain kumman syystä ajoin taas nastarenkailla lähes huhtikuun puoleen väliin saakka. Kai siitä sakon olisi jo saanut. Kesärenkaat olivat myös sakkokamaan, joten uudet oli hankittava. Mutta mitkä. Tiedän, että renkaat ovat isot, mutta tuumakoko ja muut mahdolliset mitat ovat kyllä ihan hebreaa. Hintavertailu aiheutti lähinnä tuskastumista, kun ei tiedä mitä pitäisi edes hankkia.

 

Onneksi sain apua rengasliikkeeseen menoon. Myyjäkin tuntui olevan yllättävän ystävällinen. Laittoi heti vaihtojonoon, vaikka ostospäätöksen tekeminen oli vasta alkuvaiheessa. Selitti GodYearit, Michelinit ja muut suuhun sopimattomat merkit ja mallit. Erillistä alennusta ei millään kortilla herunut, mutta kai se hinta oli lopulta ihan kilpailukykyinen. Sinne ne satalappuset kuitenkin vilisi. Vanteille laitossa tai renkaiden vaihdossa ei kauaa nokka tuhissut. Nyt on sitten seuraaville vuosille turvalliset ajot taattu. Ja tuskaiset kokemukset taas takana.

 

 

 



Afrikkalaista musiikkia ja tanssia Helsingissä

Viimeisen viikon aikana olen nauttinut kahteen otteeseen afrikkalaisesta kulttuurista Helsingissä.

Lauantaina oli tarjolla Dounya Fanyi Fan - ryhmän esitys Bar Kapsäkissä. Kyseessä on v. 2012 perustettu guinealaisista, burkinafasolaisista, malilaisista ja suomalaisista tanssijoista sekä muusikoista koostuva helsinkiläinen länsiafrikkalaisen tanssin ja musiikin kokoonpano. Ryhmän taiteellisena johtajana toimii Guinean kansallisbaletin, Les Ballets Africainsin, solistitanssija Alhassane Keita. Koko porukka esiteltynä: Alhassane Keita (GUI), Issa Dembele (BFA), Issiaka Dembele (BFA), Siaka Coulibaly (BFA), Adama Kone (MLI), Guirassy Mansare (GUI), Lilli Rannikko (FIN), Bisso Alhassane Traore (GUI), Annina Tuhkunen (FIN). Ryhmä esitti länsiafrikkalaista musiikkia ja tansseja. Esitys piti sisällään Mande-rytmejä, harvoin Suomessa nähtyjä naamiotansseja sekä herkkää ja tunnelmallista kora-, balafoni- ja huilumusiikkia.
Lisää tästä ryhmästä: https://www.facebook.com/dounyafanyifan/

Kapsäkissä vallitsi ihanan rento ja tiivis tunnelma. Oman illan kruunasi rakkaan tyttäreni seura. On  joutunut vuosien varrella vastaavanlaisille vaikutuksille alttiiksi, joten tuttuja rytmejä ja tanssiliikkeitä löytyi myös hänelle.

Torstaina esiintyi Afrobeat from the Heart porukka Afrojazz Clubilla Storyvillessä. Monikulttuurisen ja -taiteellisen yhteisön Fela Kuti-tribuutti kuultiin ja nähtiin klubiversiona, jota esitti Hossni Boudalin johtama eturivin muusikoista koostuva afrofunk bändi. Tarjolla oli mm. jazzahtava Water No Get Enemy ja tarttuva poliittisen sanoman sisältävä Zombie. Mukana oli tietysti ihania tanssijoita ja mahtava taustakuoro!

Bändi: Hossni Boudali, Aki Haarala, Jukka Heikkinen, Roope Löflund, Kari Paavola, Tero Palo, Antero Priha, Mikko Pöyhönen, Jukka Uljas
Laulajat: Cecilia Käld, Minja Aho-Miettinen, Enkeli Hirvonen
Tanssijat: Salvador Alogo, Rosa Juntunen, Mirjami Matilainen, Tiia Nohynek, Xavier Bambú Locquet Vandenberghe, Ivana Vojnovic, Seni Manneh

Ryhmä esitti Fela Kutin elämään pohjautuvaa musikaalia vuosina 2013 - 2015. Pakko mainostaa, sillä olin itse ensimmäisinä vuosina mukana tanssimassa. Oli siis ihanaa tavata vanhoja tuttuja ja nauttia mukaansatempaavasta fiiliksestä. Tanssijat vetivät yleisöä mukaan ja tanssilattia oli täynnä. Mahtava ilta - kiitos koko porukalle!

 

 

Videoita torstaista tunnelmasta ja tietoa Afrojazz Clubin tulevista tapahtumista: https://www.facebook.com/AFROJAZZCLUB

  

Pääsiäiskävelyllä Porvoossa

Pääsiäisestä on vierähtänyt jo hetki. On silti pakko vielä laittaa muutamia muistoja päiväkävelyltä Porvoosta. Kokonniemen laskettelurinteessä oli porukkaa ja Porvoonjoessa pilkkijöitä! Nyt tuntuu jotenkin kaukaiselta, sillä vesisateet ovat putsanneet tehokkaasti lunta pois.

 



 Rantaterassien aukeaminen tuntui aika kaukaiselta haaveelta. Jotain uutta on kuitenkin selkeästi luvassa!

 

 

 

Toiselta puolelta siltaa löytyi myös uusia nähtävyyksiä, mm.Porvoon vanha rautatieasema.

Vanhaa kaupunkia ja sen ihania putiikkeja voi kyllä koluta aina uudelleen.