Autolla Eurooppaan vol.2

Kesäinen Eurooppareissumme jatkui Hollannista kohti Kroatiaa. Vaikka reitti näyttää kartalla suhteellisen lyhyeltä, vakuutan matkaa riittävän. Pysähdyspaikat valittiin meillä lähinnä samana aamulla ja logiikalla - tuo näyttää hyvältä ajopätkältä. Logiikka kyllä petti oikeastaan aina, sillä navigaattorin ilmoittamaan aikaan tuli jokaisella kerralla yhdestä kolmeen tuntiin lisää. Kiitos Saksan hurjien ruuhkien ja jatkuvien tietöiden.

Liiallisen suunnitelmallisuuden unohtamisella voi löytää uusi paikkoja ja nähtävää. Me yllätyimme iloisesti Saksan Nurnbergissä. Kaupungissa sattui olemaan suuret festarit, joten musiikkia, olutta ja porukkaa riitti. Ei hullumpaa. Tuli myös maistettua pakolliset läskisoosit ja perunaknöödelit. Kuka tykkää, kuka ei... Kaupunki oli mukavan tuntuinen, joten nähtävyyksiin pitää käydä tutustumassa jollain toisella reissulla.

 

Saksan autobaanat ovat toisaalta mukavia ajettavia. Vauhtia riittää eikä ajamisessa auta herpaantua. Vasenta kaistaa ajetaan niin kovaa, että siltä puolelta kuuluu lähinnä suhinaa. Toisaalta autobaanat ovat ärsyttävän pitkiä ja ruuhkaisia. Perse puutuu ja pissattaa...

 Saksalaiset huoltoasemat ovat kaikki samanlaisia. Vessaan pääsee 70 sentillä, josta 50 senttiä saa takaisin ostaessaan vessalipukkeella jotain. Ei suinkaan pakkomyyntiä. Ruoka on mitä on, mutta onneksi maisemat ovat upeita. Ainakin Itävallan puolta lähestyttäessä.

Itävallan 10 päivän moottoritiemaksu (Vignette) on 8,80 euroa. Tämä ei kuitenkaan aina riitä. Meidän reitille mahtui kaksi tunnelia, joista maksut olivat 11,50 ja 7,20 euroa. Slovenia on nopeasti ajettu läpi, mutta 7 päivän moottoritiemaksu (Vinjeta) on 15 euroa. Tuulilasiin kiinnitettäviä maksutarroja saa huoltamoilta ja raja-asemilta. Tai harva niitä tarroja tuskin kiinni laittaa. "Kuhan" on näkyvillä.